Maaherra (Keskeyttäen.) Siitä onkin toistakymmentä vuotta kun tässä kylässä on karjanäyttely pidetty. Silloin meidän Koreapää sai ensimäisen palkinnon…
Vimperi. … niin olisi nyt jo hyvä, että paikkakuntalaiset keskenään sopisivat paikasta, jossa näyttely pidetään…
Maaherra. Meidän Aitamännikössä se viime kerralla pidettiin ja silloiset herrat kehuivat paikkaa mainion sopivaksi.
Vimperi (Jatkaen.) Niinikään olisi hyvä ja erittäin suotava, että kyläläiset saisivat tiedon siitä, että nyt tulevassa karjanäyttelyssä tullaan palkitsemaan ainoastaan puhtaita maatiaisrotuisia lehmiä. (Raita-poikakin nousee istumasta ja menee toisten joukkoon.) Siitä kyllä on jo sanomalehti-ilmoituksessakin mainittu, ja kun syyskesällä toistamiseen ilmoitetaan, tullaan siinäkin juuri nimenomaan siitä seikasta mainitsemaan. Mutta koska kokemus on jo opettanut, että ilmoituksista huolimatta hyvin usea kuljettaa näyttelyyn kaikenlaisia sekarotuisia lehmiä palkinnon toivossa, niin olisi suotavaa, että kaikilla olisi selvillä, etteivät sekarotuiset lehmät tässä tulevassa karjanäyttelyssä tule kysymykseen, olkoon niiden lypsykyky kuinka suuri tahansa…
Maaherra. Sepä on kummaa…
Vimperi. Minä pyydän lausua sanottavani ilman keskeytystä… (Villen-Eetu heristelee kädellään Maaherraan päin.)
Maaherra. Niinpä tietenkin, mutta tässähän oli puhe siitä, että kuinka paljon lehmä lypsää…
Vimperi (Kiivastuen.) Tässä oli puhe, että ensi näyttelyssä palkitaan ja tulevat kysymykseen ainoastaan maatiaisrotuiset lehmät…
Maaherra. Maatiaisrotuiset lehmät! Mitä ne ovat?
Raita-poika. Juuri niin, mitä ne ovat? (Villen-Eetu heristelee kädellään ja suhisee: hiss.)