Vimperi (Kuin sekaantuen puheessaan.) … jollakulla maatiaisella kuitenkin ovat korvain nokat, posket ja kyljet täplikkäitä…
Maaherra (Hyvillään.) No nyt tulemme yhteen! Ne merkit sopivat meidän entiselle Koreapäälle, jonka vasikka Reesantti on. (Vakuuttavasti.) Siinä on lehmää, että naurattaa… Kun lypsää kuusi vanhaa kannua…
Matilta. (Pyörähtäen melkein Vimperin eteen keskelle näyttämöä.) Entäs meillä Kullankukka ja Kruunu! Kun konsulentti kävi meillä toissa kesänä, niin lautaselle taputteli kumpaakin ja nauru suussa sanoi, että onpa siinä sellainen pari, että niitä harvoin näkee. (Kuin erittäin Vimperille.) Ja lehmän näköisiä ja kokoisia meillä ovat muutkin.
Vimperi (Yskii ja koettaa jatkaa.)
Raita-poika. Kuusi kannua vahetonta maitoa…
Maaherra (Matiltalle) Kullankukka ja Kruunu! Joo. Mutta ne ovat paljo pienempiä lehmiä, eivätkä ne lypsä kuutta kannua…
Raita-poika. Kuutta kannua vahetonta maitoa. (Kuuluu naurua ja Villen-Eetu pyörähtelee hermostuneesti.)
Vimperi (Kääntyen Saarikoskeen päin.) Ehkä on parasta, että puhutaan näyttelypaikasta. Ei tästä näy muutakaan tulevan.
Mäntylä. Se taitaa olla parasta.
Maaherra. En ikipäivänä vaihettaisi meidän Reesanttia ja Omenaa tämän talon Kullankukkaan ja Kruunuun.