Maaherra (Tulee oikealta keppi kädessä ja pyyhkien hikeä otsaltaan.) Nyt ovat siis meidän lehmämme kentällä. Tuolla isossa männyssä on Omena kiinni ja tuossa pienemmässä Reesantti, ja niiden vertaa ei ole tässä näyttelyssä, sen olen jo nähnyt. Laihoja ja pieniä näkyvät olevan muut kylän lehmät, tuokin Mäntylän Saivo… pieni ja mitätön kuin vasikka… Ja jos ei Reesantti ensi palkintoa saa niin… (Katselee ympärilleen.) Mutta merkillistä, etten saa käsiini sitä Juhania, että saisin kuulla…
Raita-poika (Ilmestyy vasemmalta).
Maaherra. No siinähän se Juhani onkin! Olet tietenkin pitänyt silmällä Matiltaa ja Vimperiä .. Oletko nyt näinä päivinä mitään huomannut?
Raita-poika. Olen nähnyt ja kuullut paljon. Kihloissa ovat!
Maaherra. Mutta siitä on vielä pitkä matka siihen kun Vimperi on Kaupilla isäntänä…
Raita-poika. Pitkä siitä on matka. Mutta saisi sille Vimperille näyttää, mitä se muksu markkinoilla maksaa.
Maaherra. Se näytetäänkin. Mutta oletko kuullut mitä ovat sanoneet meidän lehmistämme, jotka ovat lihavimmat tässä näyttelyssä…
Raita-poika. En ole kuullut, mutta tuossahan kävelee Villen-Eetu. Kysymme häneltä. (Villen-Eetu tulee oikealta patiineissa ja hännystakissa ja iso musta-kantinen muistikirja kädessään.)
Maaherra. Jaha. No mitäs kuuluu? Miltä näyttää?
Villen-Eetu. Palkintotuomarina minä en saa näyttää numeroitani tästä kirjasta…