Muut. Agronoomit kehuivat tätä onnistuneeksi näyttelyksi.
Maaherra. Onnistuneeksi näyttelyksi saavatkin kehua, sillä tällä jokivarrella ei ole yhtään niin lihavaa lehmää kuin tuo meidän Reesantti. Rakkikoiria ovat tässäkin näyttelyssä muut lehmät Reesantin rinnalla…
Muut. Niin ovat.
(Saarikoski, Vimperi ja Villen-Eetu tulevat. Vimperillä on kunniakirjoja ja muita papereita kainalossa. Hän asettuu seisomaan pöydän taakse ja hänen viereensä seisahtuvat Saarikoski ja Villen-Eetu, joka lakkaamatta selailee muistikirjaansa. Kansaa tulee vasemmalta ja oikealta. Vasemmalla seisovat Maaherra, Mäntylä, Iso-Pieti ja Herua, Maaherra etunokassa. Raita-poika siirtyy paikasta toiseen. Matilta pyörähtelee keskellä näyttämöä ylpeänä ja mahtavana. Menee jo kerran ja yrittää selailla Vimperin papereita, jotka tämä on asettanut pöydälle. Vimperi rykii, järjestelee papereitaan ja näyttää alkavan puhua. Juhlallinen äänettömyys.)
Maaherra. Minä pyytäisin, ettei pidettäisi pitkiä puheita, vaan että heti suoraan sanottaisiin, kenen lehmät ovat palkitut, jotta ihmiset saisivat viedä elukkansa pois. Nälkäkin niille tulee, kun koko päivän seisotetaan kuivalla männyntyvellä…
Villen-Eetu (Heristää kättään Maaherraan päin.) Sissoo… hiljaa siellä!
Maaherra. Sillä minun ymmärtääkseni ovat palkinnot tietenkin pääasia, eivätkä joutavat ja pitkät puheet..
Villen-Eetu (Yhä heristää kättään.) Hiljaa siellä!
Matilta. Mitäpä tässä pitkistä puheista…
Villen-Eetu. Hiljaa, hiljaa!