Turha vaiva juosta enään Pekan perässä. Hän meni kuin lentävä lintu, viikate pyrstönä perässä, pelkäsi tietysti selkäsaunaa ja tukan jauhatusta, jonka hän hyvin on ansainnut. Katkasee ensin viikatteen ja sitten lähtee lujaa vielä pakoon juoksemaan. Olisi saanut minulta viikatteen lainaksi…
RANTATUOMAS.
Ja niin hyvä viikate! Mitä tuolle kelvottomalle nyt teen? Ja miten minä nyt? Ei, pois minä heitän…
MAILMAN HEIKKI.
Te tappaatte vedon, — ei muuta. Menetätte niinkuin Hermansonni kortilla…
RANTATUOMAS.
Minäkö? (Hätäilee ja hoppuaa. Yrittää juoksemaan Pekan jälkeen, mutta palaa samaa vauhtia takasin. Huomaa Mailman-Heikin nauravan).
RANTATUOMAS.
Mitä perkelettä sinä naurat poika! Häh? Minä opetan sinut… (Hätäilee yhä enemmän. Niittymiesten joukosta kuuluu naurua).
RANTATUOMAS (Viittailee niitylle ja huutaa.)