ÖKMAN (tulee.)
Yks' sarka on niitetty! Ja hyvästi lähtee. On kerrassaan vankka ja hyvä konehevonen tuo Luikesuon Rusko. Vaan nyt pitää antaa vähä levähtää ennenkuin alotamme toista sarkaa. (Kääntyen Rantatuomaaseen päin). Mutta mihinkä isäntä karkasi miehineen. Mitä minä näen? Täällähän niittomiehet seisovat, aseet olalla kuin sodasta palaavat soturit. Jätitte taistelutantereen…
MAILMAN HEIKKI (Joka on tullut sisältä. Puhuu juhlallisella äänellä kuin runoa lausuen).
Ei niin. Heitä päällikkönsä kutsui pois rintamasta ankarasta. Sillä kolmas mies nousi pilviin… ja palaa sieltä valkosena herran enkelinä.
ÖKMAN (Nauraa).
Vai jo nousi taivaaseen! Entäs nämä toiset miehet?
MAILMAN HEIKKI.
Niistä tehdään apulantaa… superfosfaattia… kainiittia ynnä muuta…
RANTATUOMAS (Vihasena Heikille).
Sinä suukko lurjus siinä!