Vaikka olisivatkin ummessa.
(Luikesuo kävelee niityltä piippuaan poltellen).
RANTATUOMAS.
Sepä minusta kummaa on. Mistä sen sitten tietää minkä verran on maitoa, kun ne ovat ummessa…
ÖKMAN.
Tietää sen.
LUIKESUO.
No jopa se minulta herra karkasikin. Tuli ikäväksi yksin olla, kun muut kaikki täällä tuumailevat.
ÖKMAN.
Kyllä me niitetyksi saamme, kyllä luokoa tulee tuolla koneella ja tuommosella hevosella. — Levähdämme!