Jopa sieltä nousee savua keittiöstä, kello käykin jo viidettä. Taitaakin tulla pouta, niinpä se on selvänä tuokin lännen taivas. (Haukottelee ja oikoo käsiään, silmäillen taivaalle.) Ja heinänteko alkaa. No, niittää sitä nyt ei enään paljoa tarvitse, kun pistetään kone pärisemään. Vietävä kun onkin sentään hyvä kapine! Enpä olisi uskonut! Kun eilen isännän kera koettelimme, niin vihasesti katkesi heinä ja hyvää jälkeä teki… Kyllä taitaa Rantatuomaan maatiaisrotunen tapata! Olenpa kuullut että on hän niittomiehikseen ottanut Ison-Iivarin, Mustan Pekan ja Veslan. Kaikki hyviä niittomiehiä eipä sillä, mutta eri "Jaari" se on tuo meidän koneemme. No tänäänpä tuo nyt nähdään! (Haukottelee.) Piru kun ei enään tässä mailmassa Saanut aamuryyppyä! (Huomaa kalat ja uistimet kaivonkannella). Kas kyyttiä, sanoi Kaski! Nuori pari on käynyt uistimassa, näemmä. Eikä olla tyhjänä tultukaan, näemmä. Ainakin neljän kilon painonen taimen ja hauin luikkia ja onpas siinä leveä ahvenkin. (Päästeiee kalat uistimista ja vie uistinreivit navetan seinälle kuivamaan.) Soma mies tämä vävypoika, mutta se kirottu raittius, joka nyt on niin mallissa! Ei ryyppyä kihlauspäivänäkään! Hiljakin se on niin vihanen viinamiehille kuin piru.
(Musta-Pekka, lyhyt ja paksu mies tulee vasemmalta kujasta hirveän pitkä viikate olalla.)
MAILMAN HEIKKI.
Onpas siinä komea poika!
MUSTA-PEKKA.
Rantatuomas on käskenyt tänne varhain tänäaamuna — siihen kilpaniittoon.
MAILMAN HEIKKI.
Iltahan nyt on.
MUSTA-PEKKA.
Iltako? (Nauraa niinkuin löylynlyömät nauravat.)