Oli sanonut, että ne maatiaisrotuset lehmät ovat semmosia matalajalkasia ja leveitä löpsiä… ja katsonut Tuomaaseen ja väliin naureskellut… Sen olivat siinä likellä seisovat pojanhuijarit kuulleet… Ja kun Rantatuomas oli suuttunut ja käskenyt kanttorin helvettiin, niin… Nyt kuuluvat kutsuvan aivan maatiaisrotuseksi… Siitä kuuluu vimmastuvan kun tulinen hiisi. Mutta kyllä minä uskon, että Mailman Heikilläkin on osaa siinä jutussa…
LUIKESUO.
Sen minäkin uskon. Heikki ei saata unhottaa sitä, että häntä huutolaisena huonosti kohdeltiin Rantatuomaalla.
TÖRMÄ.
Voipi hyvinkin niitä aikoja muistella. Karvas mieli sillä näkyy olevan
Rantatuomaalle, — sen kaikesta näkee.
JURVA (Tulee aika vauhtia navetan puolesta).
Kas, jopa ovat miehet paikalla! Terve! (Kättelevät).
(Mailman Heikki tulee navetasta).
JURVA.
Kuules Heikki! Kun olet kauroja vienyt tuonne niitylle, Luikesuon Ruskolle, niin hommaa niittokone sinne sarkain päähän… Naapurit olkaa hyvä… Lähdemme tästä aamukahville. Rantatuomas niittomiehineen meni sarkoja tarkastelemaan.