"Jos ei kruununoritta vaan paremmin tarvitse hoitaa kuin Nissi tässä takavuosina hoiti sitä Pranterin Huimaa… Muistatteko, miehet, kun oli kyljiltä asti sonnassa ja kapi hännässä…"
"Hyvin muistamme", huusivat kaikki, joilla oli kainia Nissille.
Varsinkin huusivat Jussilan Ville ja Välivainion Jaakko.
"Hiidessä, miehet!" koki ruotiukko panna väliin. "Nissi, joka on ainoa mies koko pitäjässä, joka on radalla juoksijaa ajanut ja palkinnot saanut."
Mutta Nissi oli kovin loukkaantunut, suuttunut silmittömästi, ja kun ei muuta vihapäissään osannut, niin alkoi kautta rantain haukkua nalkuttaa Jussilan Villeä:
"Annettiinpa ori kenelle hyvänsä, vaan sen minä sanon, että ruokaa meillä on hevoselle… Ei meidän talosta käydä naapurissa silppuja lainaamassa, vaikka olisi kuinka pitkä kevät… ja apejauhoja on aina…"
"Konttaavanhan nuo kuuluvat teillä joka kevät lehmät, ja hevoset 'almanakkoja' tekevät", pisti Välivainion Jaakko purevasti väliin.
"Elä sinä puhu… et sinä tuommonen kömpelö mies kuitenkaan kykene kruununoritta hoitamaan", tiuskui Nissi ja pyörähteli tulipunaisena; ja lyöden kämmenellään povelleen hän mahtavasti julisti:
"Täällä on, pojat, sellaiset todistukset, että jo taitavat tepsiä… ja kohtapa tuo nähdään… Kaikki tässä kruununoriin hoidosta puhuvat… semmosetkin, joilla on tallikin kuin pahanen läävä…"
Siitä nokkausi Nippikallion isäntä, ja tolvana ja pikavihainen kun oli, niin kiljaisi Nissille: