"Mikä maailmanen elämä siellä on… niinhän siellä on kuin tapeltaisiin! Mikä kapina siellä on?"
Ne, joille rovasti teki kysymyksiänsä, eivät vastanneet, naureskelivat vain.
Silloin sattui taas tuo Sammal-Kreetan vikkelä Antti siihen, ja kun muut eivät vastanneet, niin hän paukautti sanoa rovastille:
"Herrain päiville ne siellä miestä valitsevat!"
PANKINVARKAITA
Se on herättänyt maailmanmainiota huomiota tuo kuuluisa pankinvarkaus
Helsingissä ja siihenkuuluvat murhat, tappelut ja muut mellastukset.
Tännekin meidän syrjäiseen kylään ovat lehdet siitä kertoneet, ja suuri on ukkojen mielenliikutus ja tarkoin on asiaa seurattu, seurattu jännityksellä ja ennenkuulumattomalla intressillä. Ja niinä päivinä, joina ei lehtiä tule, on monta ihmistä ollut kuin sairaana, ja missä kaksi ja kolme on yhteen tullut, niin ensiksi on tullut puhe siitä pankinryöstöstä ja varsinkin vorojen kiinniottamisesta.
Paakkolassa, johon tulee Helsingin Sanomat, sai kuulla juurtajaksain ja tarkoin, kuinka menee. Viime sunnuntainakin oli kylän väkeä kokoontunut pirtti täyteen, oli isäntiä, emäntiä, mökkiläisiä. Kalamäen vanha vaarikin oli kömpinyt sinne, ja kylän vankin mies, Friikan Iisko, joka oli istunut linnassa tappelusta. Oli myös joukossa Einari Vitikka, joka ryöstöstä kuului olleen Norjan matkalla linnassa kaksi vuotta. Häntä mainittiinkin takana päin "Norjan Einariksi", ja hän oli enemmän pelätty kuin suosittu kylän mies.
Pääkkölän Alfredia, joka oli kylän paras lukumies, ja kirjoitusmieskin verraton, pyydettiin lukemaan ääneensä, että kaikki kuulevat. Silloin juuri oli se rohkea poika Tampereella saatu kiinni. Mutta ei saanut Alfred kauan kerrallaan lukea, täytyi keskeyttää, sillä vähä väliä oli kullakin muistuttamista ja kysymistä.
"Mikä sen olikaan nimi?" kysyi Norjan Einari.