"Lieneekö ollut hyvinkin vankka muuten?"
"Ei se vankka, mutta niin sydämikkö ja raudanrohkea luonto, että tappoi ihmisen kuin variksenpojan…"
"Vaan olipa sillä aseetkin semmoset, että tie auki pitää olla, kun semmosella paukuttelee."
"Vai yhdeksän henkeä… Herra Jumala, mikä tästä maailmasta tulee…!"
Alfred oli lopettanut lukemisen. Kaikki oli lukenut mitä siitä asiasta oli nyt painettu, ja lisää luvattiin.
Viimeinen näytös, eli se kun onnetonta rosvoa alettiin vesisuihkulla hätyyttää, herätti erinomaista huomiota.
"Jos silloin hoksasi hypätä akkunasta ulos, niin…" arveli Friikan
Iisko.
"Kiini ne olisivat ottaneet, kun väkeä oli katu täynnä… Hullusti teki, jos akkunasta hyppäsi", tutki Kalamäen vanha vaari.
"Eivät olisi uskaltaneet, kun toisessa kädessään olisi pitänyt tikaria ojona ja toisessa revolveria ja ampua räiskinyt väkijoukkoon ja juossut pakoon. Niin minä olisin tehnyt", innostui Norjan Einari selittämään.
Jahkailtiin siitä sitten kauan aikaa, jotta miten olisi pitänyt tehdä, — että noin olisi pitänyt… eikä näin…