"Vai sillä lailla sinä leikissä lyöt… vanha rosvo ja ryöväri", sanoi hän ja puristi kurkusta Einaria.
"Päästä heti irti… sinä… vai haluatko vieläkin tiilenpäitä lukemaan… Sinä se linnassa olet ollut", kiukkuili Einari Iiskon rautakourissa.
"Elä päästä… elä päästä… Siinähän se juuri Kritsmanni onkin… Palkevitsiäkin löi liika kovin rinnan alle ja Kalamäen äijän vetäisi tukasta lattialle", huusivat jotkut Friikan Iiskolle.
"Heittäkää helvetissä pois!" huusivat taas toiset.
Mutta Paakkolan renkikin oli päässyt pönkilleen, ja kun ei muuta hoksannut, sieppasi vesisangon oviloukosta ja valeli jääkylmällä vedellä puikkaroivaa ja synkästi kiroilevaa Kritsmannia.
"Tuokaa ruisku… opetetaan tätä pankinvarasta vähäsen!" ilkkui hän, vettä Einarin kaulaan kaataessaan.
Ukot nauroivat täyttä kurkkua, mutta Kalamäen vanha vaari huusi:
"Sitokaa kiinni se lurjus… Minä laitan sen käräjille… mokomakin
Kritsmanni!"
* * * * *
Mutta seuraavalla kerralla, kun kokoonnuttiin Paakkolaan sanomalehtiä lukemaan, ei näkynyt yhtään yllämainituista miehistä. Joku ihmetteli, että miksikähän ne eivät ole saapuneet uutisia kuulemaan.