"Mikä lehti se nyt olisi paras tilata?" kysäisi Talvitien Matti, joka takaliston kylästä tullen tahtoi kuulla kirkonkyläläistenkin mielipidettä.
"Niitä on montakin hyvää lehteä", sanoi siihen Yliniemen isäntä.
"Onpa tietenkin, vaan ero niillä sentään on", alkoi Keskitalon emäntä selittää. "Meillekin mennä vuonna tuli 'Vesa', vaan nyt kun on tullut 'Kansan Ääni', niin eri tavalla on tullut paperia… paljo on vankempi pinkka nyt jo…"
"Mutta minä kun olen vanha mies, niin tarvitsisi olla selvää painoa, että näkisi… Siinäkin 'Kansan Äänessä' on paino niin epäselvää, että tavaamiseksi menee luku minunlaisella lukijalla, jolla on huono silmän juoksu", arveli siihen Talvitien Matti.
Vauhtilan Nissi nousi penkiltä, kävi varistamassa tuhkan sikaaristaan takkaan ja sanoi:
"Paljon on jo olemassa sanomalehtiä, mutta harvat niistä kansan parasta katsovat ja kansan hyväksi tekevät. Mutta tilatkaa, miehet, 'Voima'. Siinä on lehti, joka puhuu kuin kansan omasta suusta. Sen näkee jo heti, kun tilausilmoituksen lukee… Kansamme hyvinvointia siinä ensiksi luvataan…"
"Kansamme hyvinvointia ne lupaavat muutkin", huomautti Talvitien Matti siihen. "Vaan minä en tule hullua viisaammaksi siitä enkä ymmärrä, mitä ne sillä kansamme hyvinvoinnilla tarkottavat…"
Siihen ei heti vastannut kukaan.
Vihdoin sanoi kätilö, joka myöskin oli kirkkomiesten joukossa:
"Tietysti tarkotetaan hyvinvoinnilla sitä, että kansa pysyisi terveenä ja reippaana ja etteivät kulkutaudit pääsisi levenemään."