"Joo, sen minäkin, josta ruuanapuakin olisi…"

Ja käännyttiin nyt Jurttulan pullean isännän puoleen kysymyksellä, mitä lehteä hän tilaa.

Mutta näkyi jo jonkun suupielissä vähän pilkkaa, ja jokunen jo ääneensäkin nauraa virnisteli, niin Jurttula suuttui ja siinä niille laihimmille kivahti:

"Syökää ensin itsenne isännän näköisiksi ja kokoisiksi ja puhukaa sitten hyvinvoinnista…"

"Samat sanat sanon minäkin", arveli siihen Talvitien Matti.

Muilla ei ollut puhumista senkään vertaa.

Mutta kun Matti kirkonajan jälkeen kävi pappilassa ja sillä aikaa kun rovasti selaili kirkonkirjoja katseli Helsingin lehteä ja siitä luki tilausilmoituksen, niin eikös ollut siinäkin, että kansamme hyvinvoinnista luvattiin huolta pitää. Teki Matin mieli kysyä rovastiltakin, minkä lehden tilaisi, mutta sitten ajatteli, että olkoon…

Ja mennessään takalistolleen päätti hän tunnossaan, että Jurttulan isännän puhe sittenkin oli oikea, — että mitäs se hyvinvointi muuta olisi kuin sitä, että on mies täydessä lihassa… liitinki lujalla… vatsa täynnä…

Eikä Matti seuraavaksi vuodeksi tilannut yhtään lehteä.

(1895)