Mutta Tuomas ei helpottanut, vaan ottaen raamatusta esimerkkejä ja sydämeen käyvillä vertauksilla puhuen lähimmäisen rakkaudesta kehoitti Moosesta lähtemään naapuriin.
Ja Mooses vihdoin lähti Tuomaan seurassa.
Saapuivat niin Mäenpäähän ja menivät isännän kamariin, jossa Heikki makaili vuoteessa.
"Tässä nyt tulee Mooses sinun tykösi, Heikki, ja pyytää anteeksi pahaa sydäntään", sanoi Tuomas heti kun he saapuivat huoneeseen.
Heikkikin näytti virkistyvän, sillä hän kohosi istumaan ja ojensi kätensä Moosekselle sanoen:
"Terve tulemaan, naapuri. Kaikki on sovittu minun puolestani."
"Niin minunkin puolesta, rakas naapuri", vastasi Mooses.
Mutta kumpikin katseli toistaan epäillen.
"Jo minä tästä alankin virkistyä. Tänään olen jo paljoa riskimpi kuin eilen", sanoi Heikki sitten.
Mutta Tuomas, lempeä ja uskonnollinen mies, sanoi itkuja puserrellen: