— Olet sinä nyt vähän ihmisen näköinen, kun kasvosi pesit, sanoi Henti hänelle ja katseli häntä mielihyvällä.
— Niinpähän sanoi porvari vielä menneellä viikollakin, että siinä se on komea mies tuo Juho, kehui Juho.
— Ole nyt. Leikissään sinulle sanoo, kun tietää, että sinä otat kaikki todeksi.
— No olkoon niin. Mutta pane tuo villaröijy laukkuun. Minä en pane sitä ylleni, ennenkuin vasta perillä.
Laukun kielen alle hän sitten köytti uudet pitkävartiset saappaansa ja pyöreän paistinpannun otti käteensä.
Samassa tulivat toisetkin sieltä Toikalta päin polkua pitkin Kaaperin Kusti poikineen, joilla kummallakin oli uudet laukut ja kielen alta näkyivät pitkävartiset saappaat, keltasen ruskeat väriltään. Matti, uusi laukku hänelläkin ja jalkaniekka kahvipannu kädessä. Seurasi sitten Pilkkatien Mikko, Talvitien Jaakko ja noita muita takakatulaisia.
— Nyt jo tulevat… jo tulevat, huusi pikku Juho isälleen.
Silloin Juho otti laukun mahtavasti selkäänsä ja juhlallisesti köytti kiinni ja otti sitten pyöreän pannun käteensä.
Mutta Kaaperin Kusti ehti jo ovelle huutamaan:
— Joudu joukkoon, me menemme jo.