— No mikä nyt? kysyi isä-Juho ja meni hänkin katsomaan pussin sisältöä.
— Turkanen… puhtaita kahvia! Jumal'auta saakin joulukahvit monesta aikaa… jo tänä iltana, sanoi hän hyvillään.
— Voi, voi sitä miestä, sanoi Henti.
— Ole hyvilläsi siinä, äläkä tursua, koska saat kohta kuuman kupillisen kahvia. Pahako sekin, että ihmiset sinua muistavat, porisi Juho ja väänsi leipää suun täydeltä.
— Järvelästä minä tämän limpun sain, ilmoitti pikku-Juho.
— Anna tänne lapseni, se pannaan talteen ja syödään vasta huomenna, sanoi Henti.
— Anna vähä maistaa, pyysi isä-Juho.
— Onhan siinä muuta ruisleipää, säästetään tämä jouluksi, sanoi Henti.
Sinä iltana tuntui olevan hauskempi Kumpulassakin. Lapsetkin iloitsivat ja hyppelivät. Mutta Henti pysyi vakavana ja miettivänä. Illempänä hommattiin kahvia, jota ei oltu saatu sitten menneen kesän maistaakaan.
Iloa oli Matin pirtilläkin, kun Kalle saaliineen saapui.