Kun emäntä poistui, nousi Airisto sukkelaan sängystä.
— Pitääpä huvikseen mennä katsomaan, kuinka suomalaiset ruotsia oppivat, — sanoi hän itsekseen ja puki ylleen.
Kun hän tuli pirttiin, oli Oskari jo kouluun lähdössä. Airisto tervehti poikaa ystävällisesti ja katsoi häntä nyt tarkemmin. Hento oli varsi hänellä, mutta ikäisekseen pitkä. Kasvot olivat kapeat, melkein enemmän tyttö- kuin poikalapsen kasvot, ja silmät syvänsiniset. Otsa oli korkea ja kasvojen ilme vakava.
Hän puhutteli Oskaria tuttavan tavoin ja virkkoi, että hänkin lähtee aamukävelylle. Ehkä käypi koululla asti.
»Koulun pihalta näkee Isonkosken aaltoja, kun arvannette katsoa», sanoi emäntä.
He lähtivät.
Emäntä seurasi heitä porstuaan ja jäi portaille seisomaan, kun he kävelivät poikki pihan.
Kansakoulu oli mäenkukkulalla, komea kaksikerroksinen rakennus, jonka suuret ikkunat loistivat Suomen puolella kulkevan silmään kuin minkä kuninkaanlinnan. Tie Portaankorvasta vei mutkaisena talon säästömännikön halki koulun ohi valtatiehen.
»Onko siellä montakin oppilasta?» kysyi Airisto Oskarin puoleen kääntyen.
»Ei ole nyt neljääkymmentäkään… Talvella erosi muutamia.»