Harjula (kerskuen). Jaa. Jaa. Nyt kuulette naapurit! Toisesta kylästä panevat varta vasten täältä poutaa tiedustelemaan ja yksin vallesmannikin aivan paromeeterin nousun ja laskun mukaan heinäänsä tekee. Joko alatte uskoa? Vasa?
Kesämies. Niin, joko alatte uskoa? Vasa?
Jurttula. Joko tuota pitänee uskoa. Mutta kuiva poronliha vaan oli vielä vesiherneissä.
Kallijärvi. Kuka tuon tiennee, mutta kujakivi meillä vielä vettä itkee. Se on vanhan vanhasta ollut varma sateen merkki.
Väystäjä. Ja minä sitä rakin pehtelemistä en pidä hyvänä enteenä.
Toisen kylän emäntä. Kyllä minunkin pitää sanoa, että kun minulla varpaan välit kutisevat…
Kesämies. Ja minulla rintaa karvastelee. (Menee rantaan, airot olalla, laulaa):
Ja länneltä nousee se musta pilvi, joka vettä vuotaa. Ja vieraalta maalta tälle pojalle oma kulta tuodaan.
Toisen kylän emäntä. Siinä taitaa olla mies, joka ei välitä satoi tai paistoi.
Harjula. No siinä se on. Mutta niitä täytyy pitää tuommoisiakin, kun työväki on niin lujassa nykyjään.