Ensi näytös.
Näyttämö: Harjulan piha. Oikealla asuinrakennus, josta rappuset näkyvät pihalle. Vasemmalla on navetta, lato ja ulkohuoneita. Kujatie asuinrakennuksen ja navetan välissä. Perällä joki törmineen ja joen takaa näkyy kylä korkean vaaran laidassa. On iltapäivä Heinäkuun lopulla. Sumuinen sadesää.
Harjula (tulee alas asuinrakennuksen rappusia. Katselee taivasta). Tämäpä nyt on kummaa, kun ei taivas selkiä, vaikka paromeeteri nousee? Tämäpä vasta kesän kulkua on! (Katselee kaikille ilmoille, kulkee pitkin pihaa ja pysähtyy tähystelemään perälle.) Tuo lännen puolikin kuin on musta kuin vanha, paikattu loude. Mutta… mutta niinhän sieltä tuolta joen takaa kuuluu kuin viikatteen liippausta. Ei, se ei voi olla mahdollista, eihän heillä siellä ole paromeeteriäkään, että tietäsivät poutaa odottaa. (Maiju tulee navetasta, rasioita kädessään).
Maiju. Tänä iltanako sitten jo on meininki lähteä Käkisaareen?
Harjula. Tänä iltanapa tietenkin. Paromeeteri nousee… Mitä ne nuo kaikki rasiat ovat? Kuinkahan paljon voita sinä taas aijotkaan panna evääksi?
Maiju (näyttäen). Näihin isompiin tietysti panen kalaa, tähän pienempään voita. Ei kai siellä, kun viikoksi lähdetään, viisi henkeä hengellänsä elä, tiedänmä. Maksaa sinne vaivaa eväitä valmistaa, kun on taivas aivan kuin valmis sade.
Harjula. Laita sinä vaan eväät valmiiksi, eläkä huoli taivaasta. (Maiju menee pirttiin. Harjula silmii taivaalle ja tunnustelee kädellään ilmaa.) Kyllä se vaan niin tuoreelta tuntuu tämä tuuli ja kovin se nousee vastahakoisesti paromeeterikin, mutta noussut kuitenkin on, jotta pouta tästä hiljankin tulee. Saattaahan mennä vielä huominenkin päivä näin sumuisena ja silloin juuri onkin niittoilma paras. Ja sitten keskiviikkona pouta, niin me saisimme kuivia heiniä… Näkisivät taas kyläläiset onko paromeeteristä apua… Olisipa se soma keikaus "merkkimiehille" ja ilmanennustajille. (Kesämies tulee vasemmalta, kantaen viikatteita olallaan). Kas niin Petteri! Olet jo sitonut viikatteetkin varsiinsa. Tästä kun lähdemme, niin lyömme poudalle työtä, että vinkuu. (Maiju kulkee pihan poikki milloin mitäkin toimitellen).
Kesämies (menee perälle rantaan päin). Kovin minun rintaani vielä karvastelee ja muutenkin laiskuttaa niinkuin sateitten edellä aina. (Kävelee laiskasti.)
Harjula. Sinunlaisista miehistä ei ole vuoden merkkiä ollut ennenkään. (Huutaa perään.) Katso Petteri, että venheessä ovat tarpeelliset neuvot!
Kesämies (huutaa vastaan). Niin tietenkin. Niin ilmankin.