Jurttula. Minulla myöskin on niin varma merkki siinä, kun kuivattu poronliha vetää vesiherneisiin… (Kesämies tulee, airot olalla).
Kesämies. Minulla se varmin merkki on, että kun oikein laiskottaa ja nukuttaa, niin sekavat ilmat tulevat ja kun ruumista raukasee niin…
Harjula. Sinua raukasee poudallakin. (Naurua kuuluu).
Kesämies. No, niin, niin. Siksi se poudalla raukasee, että ruumis sadetta tietää ja siksi sateella nukuttaa, että sataa…
Harjula. Sinun merkkisi ovat yhtä hyviä kuin kaikkien muidenkin. Vaan täällä se on hyvät naapurit sellainen kapine, joka on kuin valmis pouta. (Vetää paromeeterin povestaan. Kaikki kokoontuvat ympärille katselemaan).
Kesämies. Katsos saksaa kuin on juuri… niinkuin mikähän juuri…
Harjula (työntää kesämiestä syrjään). Eläpäs nyt pakkaannu niin likelle. (Vallesmannin asiapoika tulee kujasta ja kurkoittaa hänkin katselemaan paromeeteriä.)
Jurttula. Niinhän tuo on kuin kello.
Kallijärvi (yrittää kädellään koettelemaan). Mikä siinä on reikä tuossa keskellä?
Harjula. No ei siihen koskea tarvitse. Pitää sen uskoa vähemmällä. (Toisen kylän emäntä tulee, tervehtii ja asettuu hänkin katselemaan.)