Friikon veljekset eivät tienneet Jussin hommista mitään, eivät Jussin konjakkimyyntihommista, eivät siitäkään, että Jussi aikoikaan markkinoille. Ja visusti vältti Jussikin mitään sinne päin mainitsemasta. Mutta itsekseen alkoi hän aavistaa, millä asioilla veljekset liikkuivat.
Ja kun hän kahvin sai valmiiksi ja kaikin tekivät väkevät puolikuppiset
Antin rommipullosta, alkoivat veljekset selittää, millä matkalla olivat.
Rovaniemen markkinoille oli heillä matka. Kaakkuri-Jannen pirtillä oli heillä koko kuorma juotavia, viinaa ja spriitä pöniköissä ja konjakkipulloja säkeissä. Mutta nyt oli kysymys, miten pääsisivät ensiksikin yli rajan ja mitä tietä vapaammin poikki kairan Rovaniemelle. He olivat kuulleet, että Makon kylästä kun ajoi poikki ja lähti suoraan Suomen puolelta metsätietä, niin osasi oikeaan Rovaniemelle vievälle tielle.
Nyt olivat varta vasten Jussilta lähteneet neuvoja kysymään ja jos mahdollista saamaan Jussia avukseen. Molemmin olivat he kyllä kulkeneet montakin kertaa poikki kairan Rovaniemelle, mutta eivät tienneet, kulkivatko tiet tänä talvena samoja maita kuin ennenkin.
»Kyllä minä ymmärrän yskän», sanoi Jussi, ollen muka erinomaisen huvitettuna veljesten hommasta. »Mutta kyllä siellä taitaa olla huono päästä, kun kuuluvat tämän puolen tullimiehet näin ennen markkinoita olevan aina liikkeellä ja kaikki kuormat tonkivan.»
»Meillä on hyvin hyvät hevoset… Kyllä pääsemme pakoon, kun kahteen kuormaan tavarat panemme… Mutta pitäisi saada kuorma sen näköiseksi, ettei se herättäisi epäluuloa… Etkö tietäisi keinoa?»
Jussi kyllä olisi tiennyt erään keinon, jota ei kukaan ollut hoksannut käyttää, mutta ei ilmoittanut.
»Mikäpä niitä arvaisi», arveli hän. »Ne ovat siksi tarkkoja tullimiehetkin, että tarkastavat kaikki kuormat.»
Hetken olivat vaiti, mietteissään kukin.
»Viime viikolla olivat muutamat Alatornion miehet menettäneet kuusisataa pulloa konjakkia. Haaparannalta olivat lähteneet ja onnellisesti Arpelan kautta ajaneet ja päässeet Tervolaan, vaan siinä hoksasivat poliisit, mikä kuorma oli liikkeellä», alkoi taaskin Antti kertoa.