"Tulepa nyt tänne kankinesi!" ilkuttiin hänelle. "Tulesta nyt!… Ei olekaan Jaakkola yksinään."
Ja hirveällä melulla he latoivat hirsiä korkeat kuormat joka rekeen.
"Västinkiin toimitan teidät kaikki!" kiljui Herrala kujalta, mutta ei uskaltanut mennä likemmäksi.
Ja saatuaan kuormat valmiiksi läksivät savukyläläiset ajamaan
Ollinvainioon päin ja rallattivat mennessään.
Herrala puri hammastaan kujalla ja kiroili itsekseen.
— Jos olisi pyssy, niin perään ampuisin, — uhkasi hän.
Hän ehti kuitenkin jo vähän lauhtua pahimmasta vimmastaan, kun näki Maaherran vihdoinkin palaavan yllytysmatkaltaan. Mutta Maaherra ei palannut yksin. Hänen reessään istui kirkonkylän Kauppila, ja heidän perässään ajoivat Mäenpään Ulrikki ja Erkkilän Anaski, näillä kolmantena Sipillan kylän rikas, Naattala.
Herrala ymmärsi, tulijat nähtyään, että hyvin ovat asiat. Eivät olisi muutoin nuo miehet yhtyneet Maaherran seuraan.
Herrala riensi jo pihalle vastaan.
"Mitä kuuluu?" kysyi Maaherra.