Niin päätettiin ja miehissä lähdettiin.
Herralasta Ollinvainioon ei ollut matkaa kuin neljättä kilometriä, ja pian olivat miehet tämän taipaleen ajaneet.
Kun he saapuivat Ollinvainioon, olivat siellä kaivonkaivajat kovassa touhussa, vintaten vettä kaivon kuopasta.
Kaikki kurkistelivat kuoppaan, ja Maaherra kysyi:
"Näyttääkö vettä laskevan?"
"Vettä tänne tulee, ettei enää saata kaivaakaan", vastattiin kuopasta. "Kuluneena yönä oli tullut niin paljon, että koko aamun olemme saaneet lipota paljasta vettä…"
"Ei suinkaan!" sanoi Herrala.
"Varmaa se on", vastattiin kaivon pohjalta.
Seisoivat siinä mietteissään kukin. Hirret, jotka savukyläläiset olivat tuoneet, oli asetettu mallikelpoiseen läjään siihen lähelle. Sillä siihen paikkaan oli itse rakennus rakennettava.
Ja kaivon hirsiä oli valtainen pino.