"Vettähän tietysti täytyy olla", jatkoi konsulentti tulipunaisena ja ääni vihaisena. "Mutta jos minä saan suoraan sanoa ajatukseni, niin luulen, että vaikka valtameri lainehtisi tässä nenänne alla, te sittenkin löytäisitte riitelemiseen syyn…"
Ja kun hän sen oli sanonut, ilmoitti hän, että nyt hän lähtee
Ollinvainioon kaivoa tarkastamaan.
Maaherran rekeen istui konsulentti, ja niin lähdettiin ajamaan
Savukylää kohti.
Muut seurasivat perässä. Ollin-Mikko liittyi joukkoon, ja pitkä oli jono, aivan kuin hautajaissaattue.
Mutta edellä ajoivat Maaherra ja konsulentti ja keskustelivat.
"Kuinka syväksi on kaivo kaivettu?" kysyi konsulentti.
Maaherra ilmoitti.
"Onko vettä ilmaantunut?" kysyi hän sitten.
Edellisenä yönä olivat mallikyläläiset, Herrala ja Jauholan Petteri käyneet ja tyhjentäneet koko kaivon puti puhtaaksi.
"Paljon siinä oli ollut vettä", täytyi Maaherran myöntää.