Ja Herrala syöksyi ulos hyvästiä sanomatta, ja Maaherra seurasi häntä.
Ja he ajoivat Sipillan kylään lietsomaan.
Samana päivänä oli joka paikassa tietona, mitä Savukylässä oli tehty.
Toiset uskoivat, toiset eivät.
Hirmuinen hälinä ja häsy syntyi. Ja monenlaisia muitakin juoruja oli kulkemassa. Rakennushomma jäi sikseen, sillä rakennustoimikunta oli kahden tulen välissä. Toiset käskivät rakentaa, mutta taas toisista kylistä tuli lähetystö adresseineen, että ei saa rakentaa ennenkuin asiat selvenevät.
Konsulentille oli kirjoitettu hävytön kirje, jonka konsulentti oli lähettänyt takaisin kirkonkylän Kauppilalle ja siinä kirjoittanut, ettei hän enää milloinkaan tule sekaantumaan Heinärannan osuusmeijerihankkeeseen.
Kirjeen sisältö tuli tiedoksi, ja monta syytöntä miestä epäiltiin sen kirjoittajaksi.
VI
Nyt vasta melu alkoi. Ei ollut semmoista nähty eikä kuultu.
Innokkaimmat olivat kuin puolihulluja, ajaen kahakäteen raittia pitkin.
Vihaisia yhteentörmäyksiä sattui, käräjillä uhattiin, ja olipa sattunut
pienempiä tappelunnujakoitakin.
Kristityt — ja niitä tai sen nimen omistajia oli paljon — unohtivat kokoukset, joissa pyhää sanaa luettiin, ja reuhasivat niinkuin uskottomatkin. Pappikin pyöri joukossa, ei rauhan eikä sovinnon miehenä, ei evankeliumia saarnaten, mutta ankarinta lakia… lakia vain! Punoittaen ja asiaan innostuneena hänkin koetti "vaikuttaa".
Niin näytti, että jo loppuu koko meijerihanke yhteisellä suurella käräjäinkäynnillä, sillä niin paljon oli haasteuhkauksia.