Kun melu vähän vaimeni, huusi Kauppila:
"Kehoitan siis kokouksen valitsemaan kirjurin!"
"Se passaa", huusi Herrala. "Täällä on Mäki-Pekan Viljaami, joka kykenee… käynyt kauppakoulut ja kaikki…"
Ja merkillistä oli, ettei Viljaamia vastaan ollut kenelläkään muistuttamista. Ja Viljaami raastettiin väkijoukosta ja vietiin portaille pöydän luo.
Viljaami suostui, vaikka aluksi koettikin vastustella. Ja näppärä kynämies näkyi olevankin. Kynä juoksi pitkin paperin valkoista pintaa, että vilkkui vain. Mutta hänen selkänsä takana seisoi Horslunti synkin naamoin ja kiiluvin silmin. Hän aavisti, että tuosta Viljaamista ehkä ajan oloon kehittyy kirjuri, joka lyö hänet laudalta ja astuu itse sijalle. Sillä niin saakelin sukkelaan juoksutti hän kynäänsä…
"Niin", jatkoi Kauppila, "niinkuin kuulutuksessa sanotaan, on nyt tässä kokouksessa valittava neljä naapuripitäjän miestä, jotka yhdessä tarkastavat näitä kysymyksessä olevia meijeripaikkoja ja sen tehtyään antavat kirjallisen lausunnon tarkastuksensa tuloksista. Kummanko paikan nämä uskotut miehet katsovat paremmaksi ja sopivammaksi, niin heidän päätökseensä on sitten tyydyttävä… Suostuuko kokous tähän ehdotettuun toimenpiteeseen?"
"Suostutaan. Se passaa", kuului ääniä monelta haaralta.
Mutta Herrala pyörähti väkijoukossa ja sanoi:
"Mutta näille valituille miehille on ennen tarkastusta selitettävä, että Ollinvainion kaivoon on kantamalla pantu vettä…"
"Niinpä tietenkin", myönsi Kauppila. "Kukin saapi näille valituille miehille selittää mitä tahtoo ja minkä luulee asiaan vaikuttavan."