Viljaami alkoi jo kirjoittaa, mutta silloin kuului Erkkilän Anaskin ääni:
"Minä en kannata Öystin Anttia, se piru petti minut hevoskaupassa…"
Mutta mallikyläläiset vastasivat, että mitä annoit, sokko, pettää itseäsi.
Valituiksi tulivat siis Öystin Antti ja Merenemän Janne.
"Siis kaksi uskottua miestä on jo valittu. Toiset kaksi vielä. Ketä ehdotellaan. Joutukaa! Naapuripitäjässä on paljon kristityitäkin miehiä."
"Minä puolestani kannattaisin Reikälän saarnamiestä", kuului nyt Pitkänrannan Israelin rämeä vanhan miehen ääni. "Hän on totinen kristitty ja tekee oikeaa jälkeä. — Ja mitä neljänteen mieheen tulee, niin Kirkkovaaran Aukusti on totisesti herännyt ja maallisia asioitakin ymmärtäväinen mies. Ehdotan siis, että äsken valittujen lisäksi valitaan Reikälän saarnamies ja Kirkkovaaran Aukusti, kristityitä miehiä kumpikin…"
Ei kuulunut hiiskaustakaan vastaan. Kaikki tunsivat Reikälän saarnamiehen kelpo mieheksi, joka monet kerrat oli Heinärannallakin käynyt paatuneita omiatuntoja kolkuttamassa. Ei hänestä kenelläkään ollut pahaa sanottavaa. Eikä Kirkkovaaran Aukustistakaan.
"Kaikki siis ovat sitä mieltä… eli kaikki kannattavat Reikälän saarnamiestä ja Kirkkovaaran Aukustia?…"
"Kannatetaan", kuului joka haaralta.
Viljaami kirjoitti, Horslunti puri hammasta ja hymyili ivallisesti.