Rähinä ja tinka oli kova. Mutta maantien laidalla istuivat Horslunti ja
Ollin-Mikko, molemmat nauravin silmin ja hymyhuulin.
Kun Herrala koko Mallikylän roikan kanssa meni siitä sivu, nauraa hökerteli Horslunti kuivaa nauruaan ja sanoi:
"No, kuinkas kävi, Herrala? Enkös minä ennustanut oikein."
"Mutta eivätpä saa vaan puoltansa päälle… Meitä ei pyöritetä. Ei vaikka…"
Vimmassa oli Herrala vielä, kun kotiakin saapui. Hän luuli tapaavansa
Reikälän saarnamiehen kotoansa ja ehtivänsä vielä hänet läksyttää.
Mutta emäntä ilmoitti, että saarnamies oli kiireesti noutanut kapsäkkinsä ja lähtenyt Kirkkovaaran Aukustin kanssa ajamaan kotipitäjää kohden…
"Taisipa vähän pelätä!" arveli Herrala.
Ja niin alkoi kesä tulla. Kevätkylvöt tehtiin, siemen iti, oras nousi…
Mutta Heinärannan osuusmeijerin seinät eivät vielä nouse.
Ja noussevatko tämän polven aikana ollenkaan?