Mutta ennen kaikkea tulee hänen olla lakimies. Hänen pitää tuntea kaikki lait. Usein tie- ja vesirakennuksen insinöörit saavat ihmetellä sitä kekseliäisyyttä, jolla hän selviytyy vaikeimmastakin pulmasta. Hän on oppinut itse tekemään lakeja, ja suunnilla ne useinkin ovat. Sillä hän ei hätäile, ja hän tuntee miehet, joiden kanssa on tekemisissä. Hän on näppärä saamaan sovinnon aikaan asianomaisten kesken ja nauraa usein partaansa keksinnöilleen.
Niin, sanalla sanoen kaikilla aloilla ja kaikkialla häntä kaivataan ja tarvitaan. Hirvi on ammuttu kiveliössä: missä on vallesmanni? Viinakauppias on pannut vettä liemeensä, ostaja huutaa: annapa kohtaan vallesmannin! Kauppamatkustaja, jonka on kyytipoika rekineen kampsuineen ajanut ojan pohjaan, huutaa: Mitä h—ttiä! Eikö tässä piirissä vallesmannia olekaan?
Kuvernööri hänelle marisee herkeämättä, uhkaa sakoilla ja komentelee; kruununvouti "muistuttaa", "huomauttaa" ja "kehoittaa" lakkaamatta, aikoo valittaa kuvernöörille ja kirjoittelee hävyttömyyksiä virkakirjeiden selkäpuolet täyteen; koko kansa häntä haukkuu, ja velalliset toivovat hänen sielunsa ja ruumiinsa alimmaiseen h—ttiin.
Mutta vallesmanni ei hätäile. Sillä hän on monipuolinen mies, ja hän on silmästä silmään katsonut herra Perkelettäkin…
* * * * *
Minun tuli ensi kerran olla yleisenä syyttäjänä käräjillä. En ottanut koko tointa kovinkaan juhlalliselta kannalta.
Minkäpä ne nyt minulle tekisivät.
Asia koski kahta nuorukaista, jotka arvannostotilaisuudessa olivat olleet hutikassa ja mellastaneet aikalailla. Se oli tapahtunut silloin kun muutakin "laittomuutta" tässä maassa harjoitettiin sen minkä ehdittiin. Miksei saanut yksi olla yhtä laiton kuin toinenkin?
Laitontahan oli koko arvannosto, — mikä sitten jos pojatkin elivät laittomasti.
Asia oli jo ollut kerran ennen käsiteltävänä. Paria todistajaa oli kuulusteltu. Nyt oli ilmoitettu taas kaksi uutta todistajaa.