Kosken rannalla, korkealla törmällä, on kahvinkeittäjillä somat kotansa, ja tulella on lakkaamatta nelijalkainen, korkearintainen kahvipannu. Siinä kulkee miehiä kahakäteen, millä keksi, millä kanki olalla. Toiset seisovat korvauksilla. Mikä laulaa, mikä veisaa, kuka noituu ja minkä mitäkin ilvettä pitää, sillä työtä ei oikeastaan ole mitään…

Se on kirjavaa ja hauskaa elämää. Monta sataa miestä on siinä yhdellä näkösällä, ja toiset — eli ne, jotka ovat yövuorolla olleet — ovat asettuneet nukkumaan rankavalkean viereen. Pääpohjasena ja patjana on havuja ja peitteeksi takki riisuttu. Jalat tulta vasten siinä nukkuvat, nukkuvat makeasti, vaikka tuuli puhaltelee savua ja väliin kipunat tarttuvat vaatteisiin, ja mies herää vasta sitten kun ihoa polttaa. Pitää siinä vain olla rautainen terveys, kun kirsimaan päällä nukkuu, housut ja sukat märkinä…

Viivyin koko päivän Raitikoskella oikein tutustuakseni tukkipoikain elämään, ja kun inspehtori, joka oli vanha tuttava minulle, vaati yötäkin olemaan, suostuin tarjoukseen.

Kosken rannalle, korkeimmalle paikalle, oli kyhätty hongista jonkunlainen pirtin tapainen, jossa oli kivinen takka loukossa, pöytä akkunan luona ja seinillä lavitsat. Mutta lysti ja lämmin siinä oli oleskella. Me keitimme kahvia, söimme ulkonakuivattua poronlihaa ja elimme kuin herrat.

Sitä sanottiin konttoriksi, ja sieltä kävivät pojat rahaa noutamassa. Usealta onnistuin minäkin saamaan ruununveron, sillä inspehtori piti minun puoltani. Muutamat äkäisimmät noituivat, mutta suostuivat lopulta maksamaan.

"Tänne se riivattu nyt arvasi tuon kirotun rästilistansa kanssa tulla", kuulin Heiskas-Pekan sanovan, kun "konttorin" pihalla puheli toisten kanssa.

"Mitä sinä hullu maksoit… eipä saanut minulta", kuului joku muu arvelevan.

"No, se on siivo mies tämä varavallesmanni… Maksaa sille pitää… se on aina jätkäin puolella eikä välitä, jos vähä hutikassa kiljaseekin", kuului muuan kehuvan.

Iltamyöhäsellä vaihtuivat miehet, ja yövuoro alkoi. Oli kirkas ja kolkko yö. Täällä erämaassa oli kovin kylmää, maa jähmettyi ja lammikot jäätyivät, mutta tukkipojat huvittivat toisiaan lauluilla, ja tukkeja laskettiin lakkaamatta.

"Konttoriin" koetimme me inspehtorin kanssa laittaa vuoteen, ja takassa paloi taukoamatta rankavalkea.