"Ne taitavat olla Ruotsin puolelta?" kysäisin Iivarilta.
"Sieltä ne ovat kaikki. Eräs heistä on muinakin vuosina täällä kulkenut, kyllä minä hänet tunnen, mutta nimeä en tiedä. Satoja markkoja se lurjus minultakin on saanut… Peeveli vie… nyt yölläkin sai kolmattakymmentä markkaa… Minä otan pois rahani… piru vieköön!"
Ja Iivari pui kauhean leveää nyrkkiään ja uhkaili. Varovaisuuden vuoksi otin minäkin revolverin tupesta ja työnsin sen oikean takin taskuun.
"Niillä näkyi olevan revolveri, ainakin yhdellä", sanoi Iivari,
"Ollaan kavalana, osta sinä muka viinaa. Kun toiset tulevat, niin otetaan heiltä revolverit ensiksi pois", esittelin minä sotasuunnitelmaa.
"Se passaa. Tästä tulee hauskaa lopuksi", iloitsi Iivari.
Kivikkokangas oli muuttunut pehmeäksi kuusikkokorveksi, joka paikoitellen oli niin sakea, ettei läpi tahtonut päästä.
"Jo ollaan likellä", sanoi Iivari.
Palasen matkan päässä nousi sauhu hirveän ison ja tuuhean kuusen juurelta. Siinä näytti havujen päällä kaksi miestä nukkuvan, mutta kolmas istui mättäällä, piippua poltellen ja tuijottaen tuleen. Siinä oli vieressä, kuusen tyveä vasten, kolme pulleata laukkua, ja niiden alta kiilui läkkisen astian kiiltävä kylki…
Kun Iivari lähestyi, säpsähti istumassa oleva mies, mutta rauhoittui tuntiessaan Iivarin. Samassa hän huomasi minut ja kysyi hätäisesti Iivarilta: