Reippaana, pystypäisenä Eino astui pöydän luo, laski sormensa kirjalle ja odotti rauhallisena. Eeva ja Elli ensin arkailivat, mutta tuomarin kiirehdittyä seurasivat Einon esimerkkiä. Valan jälkeen saivat Eeva ja Elli käskyn poistua. Eino jäi kuulusteltavaksi. Tuomarin kysyttyä:
— No, mitä todistaja Löytölä tähän asiaan tietää? ojensi Eino kirjallisen todisteen.
Tuomari luki:
"Todiste.
Ollessani viime kesänä työssä kauppias Vanhalalla eli Heikki Vanhalan kotona, jossa myöskin asuin, oli minulla tilaisuus tehdä vastaajan ja kantajan välisistä suhteista seuraavia havainnoita: että he usein kisailivat, jonka ensin luulin olevan vain tavallista nuorten, elämänhaluisten leikkiä, mutta sittemmin tulin huomaamaan, että siinä piili muutakin kuin viatonta seurustelua ja telmimistä. Ennen pitkää käsitin sen rakkaudeksi eikä vastaajakaan sitä kieltänyt, kun kerran sitä häneltä kysyin; että parina tai kolmena iltana näin heidät istumassa puutarhassa, kädet kiedottuina toistensa kaulalle; ja että he useat illat ja lomahetkensä kuluttivat toistensa seurassa. Tämän lisäksi näin kerran myöhään illalla vastaajan hiipivän kantajan viereen, jossa tiedän hänen viipyneen ainakin kolme tuntia. Otaksun heidän harjoittaneen sukupuoliyhteyttä; ja koska mainittu aika sopii hyvin lapsen syntymiseen, olen vakuutettu, että kantajan lapsen isä on vastaaja.
Edellä kertomani voin valallani vahvistaa.
H:n pitäjän K:n kylässä elokuun 23 p:nä 1913.
Eino Löytölä."
Luettuaan rypisti tuomari otsaansa, katsoi Einoa ja sanoi hetkisen vaiti oltuaan:
— Jaa! No, mitä vastaaja sanoo tähän todistukseen?