Myöskin Hämeessä oli uuden ajan alussa nimismiehen tila säännöllisesti laskettu täydeksi koukuksi ja vapautettu muutamista veroista.[921] Ahvenanmaankin nimismiehillä saman aikuisen palkkaustavan mukaan oli talonsa verovapaa.[922]
5. NIMISMIESVERO.
Vielä on tässä pääluvussa tutustuttava siihen veroon, joka oli myöhemmän keskiajan koko virkamieskunnan yhteinen suuri varastoaitta: nimismiesveroon (länsmansränta).
Tätä monessa suhteessa merkillistä veroa mainitaan harvoin keskiajan ja vielä uudenkaan ajan vanhimmissa verokirjoissa, syystä ettei kruunulla ollut suoranaista tekemistä sen kanssa. Tämä vero oli näet syntynyt ja kehittynyt kokonaan ulkopuolella kruunun vakinaisen verolaitoksen. Se oli alkuaan paikallinen kinkerivero käräjäin ylläpitämiseksi ja käräjillä käyväin virkamiesten palkkaamiseksi; se suoritettiin, kannettiin ja suureksi osaksi nautittiinkin pitäjäin käräjäpaikoissa, nimismiestaloissa. Se jäi siten pitäjäin ja virkamiesten keskinäiseksi asiaksi.
Vasta uuden ajan alussa tämä vero kokonaisuudessaan joutui kruunun haltuun, jolloin kruunun luonnollisesti myöskin tuli vastattavaksi virkamiestensä palkasta; mutta senkin jälkeen jäi osa nimismiesverosta käytettäväksi vanhaan paikalliseen tarkoitukseensa.
Ainoa keino nimismiesveron tuntemiseen on sen jälkien seuraaminen kruunun tileistä uuden ajan alussa.
Selvässä ja yksinkertaisessa muodossa esiintyy nimismiesvero uuden ajan alussa Raaseporin läänissä. Nimismiehet nostivat pitäjissään erityistä nimismiesveroa seuraavalla tavalla:[923]
kultakin veromarkalta
3 1/2 vakkaa rukiita 3 1/2 " ohria 3 1/2 " kauroja, sekä
kultakin 10 veromarkalta 1 talvikuorma heiniä.