[525] 24 tangon (koko bolin) kylvömäärä tämän mukaan teki 3 puntaa, jos ruotsalaiseen tapaan laskettiin 8 pannia puntaan. 3 puntaa oli koukunkin muinainen kylvömäärä. Jos taas suomalaiseen tapaan puntaan laskettiin 6 pannia, tuli 24 tangon kylvömääräksi 4 puntaa.
[526] Sellaisia kyliä oli esim. Lemussa, Mynämäellä, Pöytyällä, Maariassa, Raisiossa, Vehmaalla, Muurlassa ja Perniässä (VA 485: 8, 12, 21, 25, 34, 40, 43, 45. 48, 71. 73, 193, 194. 206).
[527] Esimerkkejä useimmista V.-Suomen pitäjistä (VA 485: 8-9, 12-14, 16, 23, 27, 30-37, 40, 41, 43-45. 47-52. 55, 74, 77, 192-196, 198, 206-207). Huomattakoon tässä erityisesti kylvöverotuksen yleisyydestä Maskun kihlak:ssa, jossa jo 1300-luvulla tilain arvio punnanmaista oli käytännössä.
[528] VA 485: 195, 196.
[529] VA 632.
[530] VA 632: 1 c.
[531] Muunlaisiakin tangoitustapoja voi ajatella ja on varmaan käytettykin. P. J. Raamin tangoitusoppaassa (Then Swenske Åkermätningen eller Ortuga Deelo Book, Strängnäs 1670) neuvotaan jakamaan tanko yhtä moneen osaan kuin kylässä on äyrilukua. Tangon normalipituus oli 9 kyyn., mutta tangoituksen toimittaminen ei riippunut tangon pituudesta, joka sai olla mielivaltainen.
Englannissa uuden ajan alussa mitattiin maata puisella 16-18 jalan pituisella tangolla ("perch", "pole") (Sir R. Benese, Measuring book, London 1540). Acren neljännes ("rood") oli 1 "rod" (5 1/2 yardia) leveä (Cunningham, Growth of Engl. Industry I 119-120). Keskiajan Englannin "virgate" johtuu tangon latinankielisestä nimestä "virga", jota Suomessakin käytettiin (Mustak. ss. 500-501).
Saksassa oli tangon nimi "Rute" (Ruthe); tangoitus oli saksalaisillakin alueilla ikivanha tapa (v. Inama-Sternegg, Deutsche Wirtschaftsgeschichte I).
Tangoituksella on Europassa ollut vanha ja laaja käytäntö, jonka historian esittäminen pääpiirteittäinkään ei voi tässä tulla kysymykseen.