Markan merkkinä on käytetty mk, kirjakkeen ct vastineena th ja ø kirjakkeen vastineena ö.
Viitteissä on asiakirjain kirjoitustapa säilytetty muuttamatta, koska vanhan kirjoitustavan muuttaminen nykyaikaiseksi usein on vaikea ja voi aiheuttaa erehdyksiä.
JOHDANTO.
SILMÄYS AIKAISEMPIIN TUTKIMUKSIIN.
Seuraavilla lehdillä on koetettu yksityiskohtaisemmin käsitellä ja valaista muutamia Suomen keskiajan yhteiskuntahistorian kysymyksiä.
Keskiajan valtiollisen ja kirkkohistorian tutkimuksen rinnalla tämä tutkimushaara näihin saakka on ollut verraten vähäantoinen. Se seikka näyttää johtuneen ensi sijassa keskiaikaisten tietolähteitten runsaudesta edellisellä ja niukkuudesta jälkimäisellä alalla.
Tärkeimmät keskiaikamme yhteiskunnalliset asiakirjat havaitsi varmalla silmällä jo H. G. Porthan, ja hän niistä myöskin esitti tulkinnan, joka suurimmaksi osaksi on pätevä tänäkin päivänä. Mutta asiakirjat olivat harvalukuiset, ja ne koskivat vain hajanaisia yhteiskunnallisia seikkoja. Porthan ei niiden pohjalla yrittänytkään luoda täydellisempää kuvaa keskiajan yhteiskunnasta. Ja kun Porthanin jälkeinen keskiajan tutkimus ei pitkiin aikoihin sanottavasti poikennut oppi-isän aukaisemilta urilta, jäi tieto Suomen keskiajan yhteiskuntaelämästä noiden harvain asiakirjain varaan, joista ei uudistettukaan tutkimus voinut saada esiin enempää kuin ne sisälsivät.
Myöhempinä aikoina on kumminkin melkoinen joukko uusia Uusia keskiajan yhteiskunnallisia asiakirjoja sekä Suomesta että Ruotsista tuotu päivän valoon ja jatkuva tutkimus siten tehty mahdolliseksi. Tärkeän alustavan työn on suorittanut Suomen valtionarkisto (R. Hausen) ryhtymällä julkaisemaan karttuneita lähdevaroja järjestettyinä ja tarkastettuina kokoelmina (merkilliset Johan Buren otteet Eerik Pommerilaisen verokirjasta 1413, Hämeen ja Varsinais-Suomen tuomiokirjat keskiajan lopulta, Birger Trollen linnantilit 1463-1464 ja Kallialan kirkon tilit 1469-1524, julaistut kokoelmassa Bidrag till Finlands historia I, 1881-1883; Åbo Domkyrkas Svartbok, julaistu 1890; Finlands Medeltidsurkunder I, — 1400, julaistu 1910).
Mutta keskiajan yhteiskunta ei ole jättänyt muistojansa ainoastaan omiin asiakirjoihinsa. Myöskin seuraavain aikain asiakirjaperusta niitä on löydettävissä. Ei ole vain ennakkopäätelmää, että Kustaa Vaasan ajan yhteiskunnalliset asiakirjat, etupäässä suunnaton verotiliaineisto, sisältävät paljon välillisiä todisteita keskiajankin oloista. A. G. Fontell on menestyksellä käyttänyt mainittuja verotilejä erään keskiajan hämärän yhteiskunnallisen kysymyksen, suomalaisen ja ruotsalaisen oikeuden, valaisemiseksi (Om "svenska och finska rätten", 1883) ja J. W. Ruuth on Fontellin alkamaa uraa kulkien esittänyt mielenkiintoisia piirteitä Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan keskiaikaisesta asutushistoriasta (Satakunnan asutusoloista keskiajalla, 1896, Hist. Ark. XV; Silmäys Hämäläisten muinaisiin asutusoloihin Suupohjassa, 1897, Joukahainen XI). Mutta Kustaa Vaasan ajan kulttuurikerrosta kannattaa keskiajan harrastajan vielä enemmän kaivella. Kuten lukija on havaitseva, on seuraavissa tutkimuksissa keskiajan olojen valaisemiseksi runsaassa määrin käytetty asiakirjoja uuden ajan alulta ja niiden suomaa tilaisuutta yksityiskohtaisten maakuntaisten ja vielä paikallisempain vertailujen tekemiseen.
Keskiajan yhteiskuntaolojen tutkimuksen suuntaan ovat paljon vaikuttaneet vanhemmat käsitykset muinaissuomalaisen yhteiskunnan — tarkemmin määräten pakanuuden ajan loppukauden ja ruotsalaisen valloituskauden suomalaisen yhteisteiskunnan — luonteesta. Asiakirjattomasta suomalaisesta yhteiskunnasta vain harvat yhteiskuntaelämään kohdistuvat kulttuurisanat ja Kalevalan runot, sitten kuin ne olivat tulleet tunnetuiksi, näyttivät säilyttäneen joitakuita enemmän tai vähemmän hämäriä piirteitä; niistä kuitenkin luultiin voitavan varmuudella päätellä pakanallisen suomalaisen yhteiskuntajärjestyksen kehittymättömyyttä, heikkoutta ja aikuisuutta. Toiselta puolen Ruotsin maakuntalakien tarkemman tuntemisen ja pohjoisgermanilaisen oikeushistorian jatkuvan tutkimuksen kautta varmistuivat käsitykset muinaisruotsalaisen yhteiskunnan lujista muodoista ja muista etevistä ominaisuuksista. Yleisessä käsityksessä pakanallis-suomalainen ja kristillis-ruotsalainen yhteiskunta aivan luonnollisesti joutuivat toistensa jyrkimmiksi vastakohdiksi. Juurtui se mielipide, että ruotsalainen yhteiskuntalaitos ja järjestetty yhteiskuntaelämä Suomessa yleensä merkitsivät samaa ja että ruotsalaiset valloittajat toivat tänne puhtaasti ruotsalaisen yhteiskuntajärjestyksen. Suomen kuuluisimman oikeushistorioitsijan J. J. Nordströmin kirjoittamaa ruotsalaisen yhteiskuntalaitoksen historiaa (Bidrag till den svenska samhällsförfattningens historia I-II, 1839-1840), jonka esipuheessa lyhimmiten käsiteltiin alkuperäistä suomalaista yhteiskuntaa, varmaan kaikki aikalaiset pitivät Suomen yhteiskunnan lopullisena historiana.