"1/2 tunna ööl met allom kost ther tiil hörir, for aarliga gingerd" (Mustak. siv. s. 299); Mynämäki v. 1439: "ena tunno ööll met kost ok fodher som ther tiil böör fore gengerdh" (Mustak. s. 372); Ahvenanmaa v. 1448: "1/2 tunna ööl met kost ther till hörer" (Mustak. s. 428); Perniä v. 1464: "eena twnno ööl met kosth oc gingerden" (Mustak. s. 479).
[748] Mustak. s. 131.
[749] Mustak. s. 580.
[750] Mustak. s. 579.
[751] Ahvenanmaan apuverossa v. 1543 laskettiin tynnöriin "huoviolutta" (svenneöl) menevän 1 ja tynnöriin "herraolutta" 1 l/2 pannia (VA 2602: 17). Kokemäenkartanon lampuotien "kinkeriolueen" v. 1561 laskettiin menevän panni maltaita ja 4 1/6 naulaa humaloita tynnöriin. (VA 2120). Kustaa Vaasa, aina kitsailija, määräsi voutisäännössään v:lta 1556, että 3/4 pannista (= 1/2 tynnöristä) maltaita piti tulla tynnöri "voutiolutta" (Arv. Handl. IV 104).
[752] Oluttynnöriin menevän mallaspannin hinta lienee kerran ollut 1 äyri ja uuden ajan alussa se Suomessa todellakin oli 1 markan vaiheilla.
[753] Styffe, Bidr. IV s. XCVII.
[754] VA 1: 7-19; 4994 us.; 5000 us.; 5043 us. Lapvedellä ja Taipaleella maksettiin yleisten lahjakappaleitten lisäksi vehnää ja papuja, kumpiakin panni nautakunnalta, Äyräpään kihlak:n alueella (paitsi Viipurissa) vehnää panni nautakunnalta.
Vehnälahja lienee maksettu vehnäleipänä. Eräässä muistoonpanossa Lapveden veroista sanotaan: "on heidän vanhemmillaan (foreldre) ollut vanhastaan tapana lahjoittaa linnaan jonkun verran (någet) vehnäleipää ja munia."
Uuden ajan alussa näitä veroja melkoiselta osalta suoritettiin rahassa ("karitsarahoja", "munarahoja", "jänisrahoja"). Lapveden ja Äyräpään kihlakunnissa maksettiin "kanarahoja"; nähtävästi ei sielläpäin kananhoito ollut yleinen.