[855] "curatus in Masku, Hinrichinus ibidem, officialis Danielis" (Mustak. ss. 73, 74).
[856] "Esgerus, aduocatus ex parte Danielis Niclisson super Kalandiam" (Neovius 163).
[857] Läänitysvaltaisissa oloissa luonnollisesti saattoi syntyä monenlaisia poikkeuksellisia suhteita voutihallinnossa. Kun v. 1326 Turun läänin alaisina maina mainitaan Suomi, Ahvenanmaa, Uusimaa ja Häme ja näissä maakunnissa samaan aikaan mainitaan nimeltä erityisiä vouteja, kuten v. 1327 Hämeessä ja Uudellamaalla (Mustak. s. 27) ja v. 1328 Ahvenanmaalla (Mustak. s. 28), niin näyttäisivät mainitut syrjämaakuntain voudit olevan Turun linnanvoudin alavouteja. Niin tuskin kumminkaan on ollut, vaan on Turun linnan päällikkö hallinnut syrjämaakuntia kuninkaan sijaisena (läänitysmiehenä) ja näiden maakuntain voudit edelleenkin olleet linnanvouteja eivätkä alavouteja.
[858] Mustak. ss. 19, 28, 99, 176; MU s. 362.
[859] Mustak. s. 473; Neovius, Anteckningar rör. Borgå stads och sockens hist. 14.
[860] Maanvoutien toiminnasta ja tavoista uuden ajan alussa antavat eloisan kuvauksen Jaakko Teitin keräämät valitukset, jotka ovat julaistut Todistuskappaleissa Suomen historiaan V, ja Ahvenanmaan talonpoikain valituskirja Kastelholman voutia vastaan, julaistu Hausenin Bidrag'eissa II 370-377.
[861] VA 484: 34, 38.
[862] Arv. Handl. VIII 41.
[863] Arv. Handl. VIII 44.
[864] Teitti 270-271.