Silloin myrkkykieli kyy
toi oksan tiedon puusta,
nainen kaihokuiskehia
kuunteli sen suusta:
Katsoi mieheen viehkeesti,
tän himot heräs, hienon
hän niistä punoi lemmenvyön,
niin viekkaan, silkkivienon.
Näin hän, kaunis orjatar, nyt hallitseepi miestä, min tyhmä raaka voima ei voi vastustella iestä.
Kangastus
Oi, sä kaunis kangastus, mi erämaassa hohdat ja askeleeni horjuvat mun yhä harhaan johdat!
Vain olet ilman ihmemaa,
vain valheen utukuva.
Sun vielä oonko lumostas
mä konsaan irtauva?
Ei! — ilolla sun puolehes mä uupuvana taivun, sun, unentyhjä keidakko, ma haavehelmaas vaivun
Synnyinmaata muistellessa
Oi Suomi, mun rakkahin synnyinmaa! ikiarmas on muistosi mulle; kun tuulonen pohjahan puhaltaa, minä tervehet lähetän Sulle.
On kotini uusi mun etelän
sulovarjossa, palmujen alla;
sen mieltynyt oon ikikesähän,
ikikukkihin viettynyt vallan.