Hän tarkasti astiaa joka puolelta ja ravisti sitä koettaakseen läiskähtelikö sen sisällys, mutta ei kuulunut mitään. Se seikka ja lyijykanteen painettu sinetti saivat hänet otaksumaan, että astiassa oli jotakin arvokasta. Ottaakseen asiasta selvän hän tarttui veitseen ja avasi astian. Hän käänsi suun alaspäin, mutta astiasta ei tullut mitään. Se kummastutti häntä äärettömästi. Hän asetti kapineen eteensä, ja tarkastaessaan sitä huolellisesti hän näki sen sisältä nousevan sankkaa savua, joka pakotti hänet pikaisesti vetäytymään muutaman askeleen taaksepäin.
Savu kohosi pilviin ja leviten merelle ja rannikolle taajeni sankaksi sumuksi, joka kovin hämmästytti kalastajaa, kuten hyvin voimme käsittää. Kun astiasta oli tullut kaikki savu, se kerääntyi, tiivistyi ja hahmottui hengeksi, joka oli kaksin verroin niin pitkä kuin kookkaimmat jättiläiset. Hirviön nähdessään kalastaja olisi kernaasti paennut, mutta hän säikähti niin kovasti ettei päässyt liikahtamaan paikaltaan.
Henki tuijotti kalastajaan hurjin katsein ja huudahti pelottavalla äänellä: — Valmistaudu kuolemaan, sillä minä tapan sinut.
— Miksi sinä minut tappaisit? kalastaja kysyi. — Enkö vasta ikään vapauttanut sinut? Oletko jo unohtanut ystävällisyyteni?
— Kyllä minä sen muistan, henki sanoi, — mutta se ei tuota sinulle pelastusta. Vain yhden suosion voin sinulle myöntää.
— Ja mikä se on, kalastaja kysyi.
— Sallin sinun valita millä tavoin toivot minun surmaavan sinut, henki vastasi.
— Mutta millä olen sinut vihoittanut, kalastaja kysyi. — Tämäkö on palkkio sinulle tekemästäni palveluksesta?
— En voi menetellä toisin, henki lausui, — ja jotta tietäisit syyn siihen, niin kuuntelehan tarinaani:
Olen niitä kapinallisia henkiä, jotka ryhtyivät vastustamaan taivaan tahtoa. Salomo, Daavidin poika, käski minun tunnustaa valtansa ja alistua käskyihinsä. Minä kieltäydyin ja sanoin hänelle, että mieluummin jäisin alttiiksi hänen suuttumukselleen kuin vannoisin vaadittua uskollisuutta. Rangaistakseen minua hän sulki minut tähän vaskiastiaan, ja jotta en voisi murtaa vankilaani, hän painoi lyijykanteen sinettinsä, johon oli kaiverrettu Allahin suuri nimi. Sitten hän antoi astian eräälle hengelle käskien sitä heittämään minut mereen.