Kun loihtija oli istuutunut, hän ryhtyi keskusteluun Aladdinin äidin kanssa. — Rakas sisar, hän sanoi, — älä ihmettele, ettet ole nähnyt minua koko sinä aikana jonka olet ollut naimisissa autuaallisesti nukkuneen Mustafa-veljeni kanssa. Olen ollut neljäkymmentä vuotta poissa maasta ja matkustellut Intiassa, Persiassa, Arabiassa, Syyriassa ja Egyptissä, kunnes lopuksi siirryin Berberiaan jonne asetuin. Halusin kerran vielä nähdä synnyinmaani ja syleillä veljeäni, joten ryhdyin tarpeellisiin valmistuksiin ja lähdin matkalle. Se oli pitkä ja vaivalloinen vaellus. Eniten minua suretti uutinen veljeni kuolemasta. Lohdutuksenani on kuitenkin että olen näkevinäni hänet pojassa jolla on kaikki hänen ominaisimmat piirteensä.
Huomatessaan että leskelle tuli kyyneleet silmiin hänen muistellessaan miesvainajaansa, loihtija muutti puheenaihetta ja kääntyi pojan puoleen, kysyi hänen nimeään ja mitä hän puuhaili.
Nuorukainen painoi päänsä alas ja joutui aika lailla hämilleen, kun hänen äitinsä vastasi: — Aladdin on laiska pojan nulkki. Hänen isänsä koetti eläessään opettaa hänelle ammattiaan, mutta ei onnistunut siinä. Hänen kuolemansa jälkeen Aladdin ei ole tehnyt muuta kuin kuluttanut jouten aikaansa kaduilla, kuten itse näit, ollenkaan ajattelematta että hän ei enää ole lapsi. Ja jollet ehkä sinä saa häntä häpeämään menettelyänsä, niin pelkään ettei hänestä koskaan tule mitään. Omasta puolestani olen päättänyt jonakin päivänä ajaa hänet mökistäni pitämään huolta itsestään.
Aladdinin äiti purskahti itkuun. Velho virkkoi: — Se ei ole oikein, veljenpoika, sinun täytyy ajatella tulevaisuuttasi ja itse ansaita leipäsi. On monenlaisia ammatteja: jos valitset jonkin niistä, koetan auttaa sinua. Tai jos et halua opetella mitään käsityötä, hankin sinulle kauppapuodin, varustan sen kaikenlaatuisilla hienoilla kankailla ja palttinalla. Niiden myynnistä saamillasi rahoilla voit ostaa uusia tavaroita, joten elät kunniallisella tavalla. Sano minulle suoraan mitä ajattelet ehdotuksestani. Saat nähdä että pidän aina lupaukseni.
Suunnitelma miellytti suuresti Aladdinia, joka vihasi työtä. Hän selitti velholle että hänellä oli enemmän taipumusta sellaiseen toimeen kuin mihinkään muuhun ja sanoi olevansa sedälle hyvin kiitollinen hänen ystävällisyydestään. — Hyvä on, afrikkalainen velho virkkoi, — otan sinut huomenna mukaani, puen sinut yhtä komeaksi kuin kaupungin äveriäimmät kauppiaat, ja sitten avaamme liikkeen.
Vasta näiden pojalleen annettujen ystävällisten lupausten jälkeen leski saattoi todella uskoa, että loihtija oli hänen miesvainajansa veli. Leski kiitti häntä hänen ystävällisistä aikeistaan, kehoitti Aladdinia hyvällä käytöksellä osoittautumaan setänsä suosion arvoiseksi ja tarjosi illallisen. Vähän myöhemmin loihtija sanoi hyvästi ja lähti.
Hän palasi seuraavana päivänä kuten oli luvannut ja otti Aladdinin mukaansa kauppiaalle, joka myi kaikenlaisia vaatteita ja uhkeita kankaita. Hän käski Aladdinin valita mitä halusi ja suoritti hinnan heti.
Aladdin oli hyvin ihastunut uuteen pukuunsa ja kiitti setäänsä hartaasti. Loihtija sanoi: — Koska sinusta pian tulee kauppias, on sopivaa että käyt usein näissä myymälöissä tutustuaksesi alaan. Sen jälkeen hän näytti nuorukaiselle isoimmat ja upeimmat moskeijat, vei hänet karavaanimajoihin ja myöhemmin sulttaanin palatsiin jonne oli vapaa pääsy. Vihdoin hän otti Aladdinin mukaansa omaan majapaikkaansa ja esitteli hänet veljenpoikanaan eräille kauppiaille, joihin oli siellä asuessaan tutustunut.
Hän kestitsi kauppiaita ja Aladdinia myöhäiseen iltaan, jolloin nuorukainen aikoi sanoa hyvästi sedälleen ja mennä kotiin. Mutta taikuri ei sallinut hänen lähteä yksinään, vaan saattoi itse hänet äidin luo, joka riemastui kovin nähdessään poikansa niin hyvin pukeutuneena ja siunasi taikuria monet monituiset kerrat.
Varhain seuraavana aamuna taikuri tuli noutamaan Aladdinia, sanoi haluavansa näyttää hänelle maaseutua ja lupasi ostaa huomenna puodin. Hän johdatti pojan ulos eräästä kaupungin portista muutamien uhkeiden palatsien luo, joihin kaikkiin kuului kaunis puutarha. Puutarhoihin sai kuka tahansa mennä. Jokaisen rakennuksen kohdalla taikuri kysyi Aladdinilta, eikö se hänen mielestään ollut komea, ja nuorukainen oli valmis huudahtamaan jonkin uuden nähdessään: — Tässä, setä, on uhkeampi rakennus kuin vielä olemme tavanneet! Tällä tavoin ovela setä viekoitteli Aladdinin jonkin matkaa maaseudulle päin, ja koska hän aikoi kuljettaa pojan vielä kauemmaksi pannaksensa suunnitelmansa toimeen, hän käytti tilaisuutta istahtaakseen pojan kanssa yhteen puutarhoista, kirkasvetisen suihkulähteen reunalle, koska muka oli väsyksissä. Suihkulähteen vesi pulppusi pronssileijonan kidasta altaaseen. — Tule, veljeni poika, hän sanoi, — sinuakin varmaan väsyttää. Levähtäkäämme, jotta jaksamme taas jatkaa kävelyämme.