Tyyn' valtameri
Vain hiljaa rantaan
Tuo maininkeitaan
Ja luo ne santaan.
Mies uljas katsoo
Päin ulapoita,
Kuin urkkiakseen
Veen ongelmoita.
Mut sivu siitä
Pien' poika töytää
Ja riemuin huutaa,
Kun raakun löytää.
Vait lapsen leikkiin
Mies katseen kääntää;
Hän kaihoin hymyy
Ja hiljaa ääntää:
"Näin totuudesta
Sen ilmeet suuret,
Hain niiden summat
Ja syyt ja juuret: —
"Vain rannall' lassa
Ma leikin, toimin,
Vain raakun oudon
Siin joskus poimin;
"Mut valtameri
Sen koko alaan,
Juur totuus itse
Jäi multa salaan."
1901.
TYGE BRAHE.
(Kuolinvuoteellaan.)