Lisäsin, katsoen häneen viattomasti: »Minulla ei, ikävä kyllä, ole mukanani mitään kirjoitelmia, kun tulin tallettaneeksi kotimaassani, ennen lähtöäni, esityksen näistä jotenkin tilapäisistä arveluistani kolmen henkilön nimeen, kolmeen pankkiin.»
Rabbiini ei näkynyt huomaavankaan viimeistä viittaustani, vaan lausui mitä ystävällisimmällä äänellä, kuinka miellyttävä tuttavuuteni oli hänelle ollut, ja kysyi sitten: — »Joko olette kauankin ollut Jerusalemissa?»
Kiersin hänen kysymystään ja sanoin matkustavani ensi laivassa Jaffasta.
Rabbiini olisi välttämättömästi tahtonut saattaa minua toista tietä ulos, mutta väitin voivani eksyä oudoilla kaduilla ja lähdin samaa tietä kuin olin tullutkin.
Ulkopuolella porttia seisoi ystäväni. »Olipa hyvä, että palasit.» Hän katsoi kelloaan. »Jos olisit vielä kolme minuuttia viipynyt, niin olisin murtautunut sisään.»
»Hyvä ettet murtautunut», naurahdin.
»No, kuinka kävi?»
»Erinomaisesti. Siellä oli ihmeen kaunis juutalaistyttö.»
»Älä hiidessä! Vai kaunis tyttö? — Etkö siis rabbiinia tavannutkaan?»
»Milloin Nevankoskea ovat juutalaisäijät alkaneet huvittaa enemmän kuin juutalaistytöt? — Mutta näinhän toki rabbiinin myöskin.»