»Mutta isänne puheen mukaan teidän voitonmerkkivalikoimanne on jo niin monipuolinen, että olettekin kyllästynyt entisiin eräretkiinne. Te olette nyt teroittanut tomahawkinne Euroopan herttuoita ja kreivejä varten.»
»Vannotteko silmäänne? Niinkö hän sanoi? No mutta! — Oh, onpa hän vaatimaton kunnianhimossaan. — Minä tahdon vallita! En suostu olemaan kenenkään liitteenä! — Kyllä minä hänelle vielä näytän. — Isä on hyvä isäukko, mutta kyllä minä hänelle vielä näytän.»
Mr Norman ja tohtori Brook olivat tulleet kannelle istumaan, ja nyt tytär avasi isänsä nähden kokonaisen ilotulituksen patterin minua, poloista vastaan.
Ah, ne ovat vaarallisia, amerikkalaiset naiset! Voi meitä, Aatamin lapsia!
Laiva läheni Haifaa, jonka yläpuolella kohoaa korkeana karjunselän muotoisena harjanteena Karmel-vuori, syöksyen kärsällään päistikkaa Välimereen.
Miljoonamies rohkaisi luontoaan ja tuli meidän väliimme. Hän tahtoi kysellä, oliko tämä paikka raamatunhistoriallisesti merkillinen. — Tytär loi minuun ilkkuvan katseen, ikäänkuin lausuakseen: »Enkö osaakin kostaa?»
Selitin mr Normanille, että edessämme oli Karmel-vuori, jossa profeetta
Elia taisteli Baalin pappeja vastaan. Sen huipulta voi nähdä koko
Galilean kunnaineen ja laaksoineen.
Osasin lisätä: »Kapteeni sanoi laivan viipyvän neljä tuntia Haifassa.»
»Elian vuori! Alttari polttouhrirovioineen!» huudahti norjalainen innoissaan. »Ja Galilea!»
Miss Gundyn pää oli juonikkaan veitikkamaisesti kallellaan. Jättäen isänsä käsivarren hän lausui minulle: »Ja teistä me saamme hyvän oppaan ylös vuorelle. Jos minä väsyn, niin saan tukea teistä.»