»Mikä siis on materia itsessään, jos se lopulta välttyy kemialtakin? Elektroneja, jotka sinkoutuvat lukemattomin sarjoin, emme semmoisinaan saa punnituksi.
»Entä mikä on eetteri? On lausuttu: punnitsematonta materiaa, joka ei synnytä kitkaa, joka on kimmoista ja yhtenäistä, joka tunkeutuu kaikkien atomien väliin ja täyttää kaikki avaruudet. Mutta nämä ominaisuudet ovat suoranaisia vastakohtia sen materian ominaisuuksille, jonka otamme kouraamme ja tunnemme kemiasta. Jos minä vielä lisään, että eetteri on kemiatonta, niin voitte itse nähdä, mihin olemme johtumassa. — Voidaan syystä kysyä: onko eetteri kaikki kaikessa?»
Tohtori Brook kivahti: »Atomit ja elektronit myönnän todellisiksi, mutta kiellän eetterin olemassaolon. Elektronit ovat alkeisia voimakeskustoja?»
Professori hymyili: »Voimakeskustoja tyhjyydessä? — Valon ja lämmön säteily, sähkön ja magneettisuuden ilmiöt todistavat eetterin olemassaolon positiiviseksi tosiasiaksi. Yhtä hyvällä syyllä voisimme epäillä punnittavan materian olemassaoloa.
»On merkillistä, että niin pian kuin materia ohentuu siinä määrin, ettemme saa sitä punnituksi, se samalla osoittautuu kemiallisista muutoksista vapaaksi. — Kuinka paljon itse asiassa tunnemme materiasta? Vähimmän osan maailmaa näemme silmillämme. Maailmankaikkeuden täyttävä, yhtenäinen eetteri on kokonaan näkymätön. Itse näkyvästä maailmasta, noista valtavista materian patoutumista, nebuloosoista, lukemattomista auringoista ja aurinkokunnista, on tietomme mitättömän pieni.
»Mikä materia on itsessään, jää arvoitukseksi. — Elektronit voinemme myöntää voimakeskustoiksi, se on: eetterin voimakeskustoiksi! — Kuinka hyvänsä, materian saamme varustaa kysymysmerkillä. Yhtä vähän tiedämme, mikä materiassa esiintyvä tarmo on. Vetovoiman ominaisuudet tunnemme, mutta arvoitukseksi jää, mikä se on itsessään.
»Te lausuitte äsken, että maailma on ikiliikkuja, — Mehän tiedämme, että kaikki on kehityksenalaista. Kehitys käy kaikilla aloilla yksinkertaisesta ja yhtäläisestä yhdistettyä ja monimutkaista kohti. Eläviin olioihin nähden johtaa kehitys yhä korkeampaan itsetietoisuuteen ja yksilöllisyyteen.
»Mikä on syy tähän yleiseen lakiin, jonka päämäärä näyttää tietoiselta?»
Mr Brook naurahti: »Elimellisessä maailmassa kehitys on riippuva olemassaolon taistelusta.»
»Aivan oikein, elimellisessä maailmassa. Mutta tämä taistelu ei ole vaikuttamassa taivaankappaleiden kehitykseen nähden. Olemassaolon taistelu tulee kysymykseen vain ahtaalla erikoisalalla. Se määrää eräänlaisen kehityksen suunnan. Se ei ole itse kehityksen perussyy.