Mutta ethän kuitenkaan hänelle sano, hänen rahojansa kosivasi?
Raponen:
Hah, hah. Olisinpa tosiaankin tyhmä, oikea helsinkiläinen. — En ole ensipäivän lapsia tässä kaupungissa. Kyllä tunnen pääkaupungin tavat.
Hervenius:
(Nousee, puristaa Raposen kättä). Nyt ymmärrän sinua. Sinä olet sittenkin paras ystäväni. — Sss — Sieltä kuuluu joku tulevan. (Salaperäisesti.) Siis ei mitään tyhmyyksiä. Tyttö sinua varmasti rakastaa.
Raponen:
Voi minua onnetonta!
Hervenius:
Oi sinua onnellista! 100,000 à 200,000!