Eikö rakas oppilaani olekaan kotona?
Rouva Åhlman:
No, no hyvät herrat! Hiukan kärsivällisyyttä. Kello ei ole vielä niin paljon. Pyydän anteeksi Elman puolesta. Se tyttö on niin kaino, sellainen hupakko. Kun herra Hervenius tuli eteisessä, sai hän äkillisen päähänpiston lähteä kävelemään kaupungille. Laitoin palvelustytön häntä hakemaan. Luulen hänen pian olevan täällä. —
Hervenius:
(Itsekseen). Saakeli, se tyttö loukkaantui sittenkin. Parasta, että laputan. — Mutta ei — minun täytyy jäädä. Tuo lurjus puhuisi tuhmuuksia ja kaikki menisi päin seiniä! (Askeleita kuuluu). Voi, nyt se tulee! (Rouva Åhmanille). Huomaan, että nuori ystäväni haluaa yksinäisyyttä.
Rouva Åhlman:
Niin, ehkä saamme jättää herra Raposen hetkeksi. — Herra Hervenius haluaa varmaankin katsella minunkin huoneitani — vanhan rouvan mööpeleitä.
Hervenius:
Kiitoksia, mielelläni. (Raposelle). Nyt ratkaise tulevaisuutesi. Hienoa elämää, tanssiaisia… (Menevät sisäovesta).
Raponen: