(Hänelle). Hiiteen lörpötyksesi, asiaan!
Elma:
(Kiivaasti). Te olette tunkeilevainen. En vastaa teille enää mitään!
Hervenius:
(R:lle ovelta). Nyt sotkit taas kaikki. Muista suuria velkojasi, minulle 3.000, vaadin ne sinulta. Karhunen on kimpussasi 2.500:sta, ja niin aina loppumattomiin.
Raponen:
(H:lle). Konna, nylkyri! (Itsekseen). En jaksa kauvemmin, sorrun…
(Vaipuu polvilleen).
Hervenius:
(Hänelle). Olet kosio-asemassa. Rohkeutta! 100.000 à 200.000 — olet pelastettu. (Itsekseen). Arvasinhan, ystäväni pään saa pyörälle kuka tahansa, vain numeroita luettelemalla, hah, hah. Mutta rouva Åhlman kuuluu tulevan askareiltaan. Minä otan hänen suostumuksensa ja kaikki on hyvin. (Poistuu ovelta, vetää sen kiinni).
Raponen: