(Nousee äkkiä polvistuneesta asennosta. Itsekseen sivulle). Mikä raukka minä olenkaan. Johan minulle harakatkin nauravat. Minä houkka!
Toivo:
(Elmalle). Olet siis kuitenkin unhoittanut lapsuuden ystäväsi keikarin vuoksi. Voi minua onnetonta!
Elma:
En ole unhoittanut.
Raponen:
(Itsekseen). Tuo on se sama maalaisnuorukainen. Kiusaanpa häntä hiukan. Hän näyttää olevan mustasukkainen minulle. (Kovaa, kääntyen). Jah, hah. Tekös se olette neiti Terhon hm, Elman entinen rakastettu? Olette tulleet Helsinkiä katsomaan?
Toivo:
Kyllä, mutta mitä se teihin koskee!
Raponen: